keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Itävaltalaiset, libertarismi ja oikeisto ovat eri asioita

Ihmiset sekoittavat itävaltalaisen koulukunnan, libertarismin ja oikeiston aivan liian monesti keskenään. Oikeisto on kattotermi joka pitää sisällään niin talouspoliittisesti vasemmalla olevia arvokonservatiiveja, talouspoliittisesti "oikealla" olevia arvoliberaaleja sekä monia yhdistelmiä tältä väliltä. Libertarismi taas tarkoittaa yksilönvapautta kannattavaa poliittista ideologiaa, joka määrittelee vapauden valtion mahdollisimman vähäiseksi sekaantumiseksi ihmisten elämään. Libertarismi on siis poliittisen oikeiston "alalaji", aivan kuten nisäkkäät ovat eläinkunnan alalaji. Itävaltalaiset taas ovat libertarismin alalaji, samalla tavalla kuten libertarismi poliittisen oikeiston alalaji. Libertarismi ja itävaltalaiset eivät ole sama asia. Itävaltalainen koulukunta yksi kuppikunta joka kuuluu libertarismiin, aivan kuten luterilaisuus on yksi kuppikunta kristinuskon alla.

Milton Friedman ei ollut itävaltalainen. Hän oli libertaristi. Tai libertaari, kumpaa sanaa haluaakaan käyttää.

Ayn Rand ei ollut itävaltalainen. Hän oli "objektivisti", joka on kuitenkin käytännössä sama asia mitä libertaari. Erot tulevat esiin yksityiskohdissa, mutta tällainen yleistys voidaan kuitenkin tehdä.

Ronald Reagan ei ollut itävaltalainen. Hän oli osittain libertaarishenkinen oikeistolainen. Mutta ei todellakaan itävaltalainen.

Margaret Thatcher ei ollut itävaltalainen. Hän oli osittain libertaarishenkinen oikeistolainen. Muttei myöskään missään nimessä itävaltalainen.

Ketkä sitten ovat itävaltalaisia? Annan muutaman nimen - Ron Paul, Ludwig von Mises, Murray Rothbard, Lew Rockwell ja Hans-Hermann Hoppe. Friedrich Hayek myös, mutta hän ei ollut yhtä puhdasoppinen mitä edelliset itävaltalaiset. Koulukunta sai alkunsa nimensä mukaisesti Itävallassa paikallisten taloustieteen professorien toimesta 1800-luvun lopulla. Liikkeen edustajakunta on aina ollut varsin pieni, ja käytännössä koko koulukunta emigroitui Misesin ja Hayekin mukana Yhdysvaltoihin ja Isoon-Britanniaan 30-luvulla pakoon natseja. Misesin oppilaat, etenkin Murray Rothbard, ovat niitä jotka loivat nykyisenkaltaisen "itävaltalaisen koulukunnan". Tänä päivänä liike on keskittynyt Rothbardin perustaman Ludwig von Mises Instituten ympärille.

Miten itävaltalaisuus sitten eroaa muusta libertarismista? Ensinnäkin, itävaltaisuudessa, tai "austrolibertarismissa", on useita eri näkökulmia, tärkeimpänä taloustiede ja etiikka/luonnonoikeudellinen filosofia. Ensimmäinen tutkii talousjärjestelmän toimintaa ja jälkimmäinen yhteiskunnan ja asioiden oikeellisuutta, eli mikä yhteiskunta on oikeudenmukainen ja mikä ei. Libertarismi on paljon laajempi käsite ja sisältää itävaltalaisten lisäksi Friedmanilaiset neoklassiset libertaarit, Ayn Randin perintöä jatkavat objektivistit ja muutaman muun koulukunnan. Cato-instituutttia  seuraavat "neoklassiset" ja tarkemmin määrittelemättömät yleislibertaarit ovat käsittääkseni suurin joukko libertarismissa. Varsinkin Yhdysvalloissa näiden eri kuppikuntien välillä vallitsee lähes verinen vihanpito, esimerkiksi Catoa perustamassa ollut Rothbard sai kyseisestä paikasta fudut.

Itävaltalainen taloustiede eroaa valtavirran taloustieteestä eniten metodologiansa vuoksi. Itävaltalaisten mielestä tieteellinen metodi ei kuulu taloustieteeseen, eli siis talouden toiminnasta ei voi heidän mielestään tehdä teoreettisia hypoteeseja joita sitten testataan empiirisesti. Heidän mielestään taloustieteen oikea metodologia on logiikan kaltainen päättely, brändättynä hienolla termillä "prakseologia". Itävaltalaiset kritisoivat myös matematiikan runsasta käyttöä nykytaloustieteessä, sekä "kokonaissuureiden" (aggregaattien) käyttöä. Itävaltalaisten mielestä talouden metodologian tulee siis muistuttaa samanlaista prosessia mitä filosofit kuten Descartes harjoittivat aikanaan.

Itävaltalaisen koulukunnan nojatuolityöskentelyllä saamat johtopäätökset talouden toiminnasta ovat myös hyvin erilaiset mitä muiden libertaarien taloustieteilijöiden. Varsinkin erot esimerkiksi selvästi tunnetuimman libertaarin Milton Friedmanin rahapoliittisiin mielipiteisiin ovat hyvin suuret. Austrian Business Cycle-Theory (ABCT) on tärkeimpiä opinkappaleita itävaltalaisessa teoriassa. Sen mukaan talouskuplat ja taantumat johtuvat keskuspankin löysästä rahapolitiikasta, ja heidän ehdotuksensa tähän on luonnollisesti rahajärjestelmän yksityistäminen, toisin sanoen legal tender-lakien purkaminen ja antamalla ihmisten päätää itse mitä valuuttaa he käyttävät, oli se sitten bitcoin, kulta tai jonkun toisen maan fiat-valuutta. Jotkut itävaltalaiset kannattavat myös kultakantaa. Lisäksi, vaikka itävaltalaisten tärkein oppi-isä, Ludwig von Mises, kannatti minimivaltiota, on suurin osa itävaltalaisista taloustieteilijöistä anarkokapitalisteja, vaikkeivät he sitä aina tahdo pitää julkisesti esillä. Tästä johtuen lähes kaikki itävaltalaisten julkistalouden analyysi kannattaa pelkkää yksityistämistä, myös armeijan ja eduskunnan kohdalla.

Itävaltalaisen koulukunnan toinen puoli on jo mainitsemani luonnonoikeus-etiikka. Sen perinteisimmän eli Rothbardilaisen muodon mukaan anarkokapitalismiin tulisi siirtyä, koska se on eettisesti oikeudenmukaisin sekä loogisin järjestelmä. Hoppe ym. henkilöt ovat tuoneet omat lisänsä Rothbardin luomaan runkoon. Mielenkiintoinen yksityiskohta jälleen on, että Ludwig von Mises ja Hayek, koulukunnan tunnetuimmat edustajat, eivät kumpikaan kannattaneet luonnonoikeudellisia argumentteja libertarismille, vaan olivat seurausetiikan eli utilitarismin kannattajia.

Miksi sitten kirjoitan näin pitkästi yhdestä marginaalisen poliittisen aatteen (libertarismin) vieläkin marginaalisemmasta kuppikunnasta? Maailmassa on n. 20 000 taloustieteen tohtoria ja varsinaisia itävaltalaisia heistä on arvioideni mukaan alle sata, ja itävaltalaista etiikkaa ei vastaavasti opetata saati tutkita yhdessäkään akateemisessa filosofian laitoksessa, aivan kuten ei randilaistakaan filosofiaa.  Vaikka itävaltalaisten panos akateemiseen keskusteluun on lähes mitätön, on sen merkitys etenkin Yhdysvalloissa alkanut kasvaa republikaanisen puolueen oikeistosiiven kautta.  Tämä "populistinen itävaltalaisuus" lähti liikkeelle Tea Party-movementin ja Ron Paulin kautta, ja sen ruohonjuuritason kannattajilla on välillä ollut suorastaan erikoisia käsityksiä aatteen teoriasta. Kuten moni muukin asia, myös itävaltalaisuus on alkanut astella tänne Pohjolan perukoille, vaikkakin hyvin vaatimattomaan tapaan. Esimerkiksi Kokoomusnuorissa taidetaan tällä hetkellä kannattaa enemmän Friedmanin, Reaganin ja Thatcherin värittämää valtavirran libertarismia, itävaltalaisuden jäädessä paljon pienemmäksi vähemmistöksi. Tarkoituksenani oli tuoda edes jonkun verran ymmärrystä ihmisille tuosta yllättävän suosituksi nousseesta, vaikka kuitenkin vaatimattoman pienestä koulukunnasta.

Ei kommentteja: