lauantai 11. helmikuuta 2012

Kirja-arvostelu: The Mystery of Banking

Rothabardin kirjoittama kirja The Mystery of Banking käsittelee puhtaasti pankkitoimintaa(jo nimestä päätellen) ja jättää mm. taloyssyklit kokonaan sivuun. Olin hieman yllättynyt tästä, sillä odotin kirjan sisältävän edes jonkinlaista keskustelua asiasta. Kirjan alkuosa käsittelee pankkitoiminnan talousteoriaa vapailla markkinoilla(free banking), valtion sääntelemänä(fractional reserve banking ja keskuspankki) sekä lopuksi kertoo lyhyesti Britannian sekä Yhdysvaltain pankkijärjestelmien historiasta. Viimeiseksi lisäkappaleeksi on lisätty Rothbardin myöhemmin kirjoittama essee Skotlannin free banking-historiasta.

Rohtbard aloittaa kirjan samalla tavalla kuin Mitä valtio on tehnyt rahallemme?, eli puhumalla rahasta, sen alkuperästä ja mikrotaloustieteestä. Teoria on kohtalaisen samanlaista molemmissa kirjoissa, tällä kertaa Rothbardilla vain on apunaan enemmän kuvaajia sekä hieman matematiikkaa. Hän ei kuitenkaan puutu kaikkein teknisimpään hyödykerahan(esimerkiksi kullan) kritiikkiin, vaan vastaa ainoastaan "rahamäärän kasvun on oltava sama talouskasvun kanssa"-tyylisiin perusväittämiin. Sykliteoriasta kerrotaan ainoastaan vättämättömimmät perusteet, eli rahamäärän kasvu johtaa virheinvestointeihin. Tältä pohjalta kirja siirtyy pankkitoiminnan teoriaan, ja esittää free bankingin olevan varsin vakaa talousjärjestelmä sekä toimivan käytännössä täysreservisen pankkijärjestelmän tavoin. Tämä poikkeaa mielestäni Rothbardin myöhemmistä mielipiteistä, sillä hän on jäänyt ihmisten mieliin pääosin täysreservisen pankkijärjestelmän kannattajana.

Fractional reserve banking antaa pankeille oikeuden "luoda" rahaa laskemalla liikkeelle enemmän "demand deposit"/pankkitositteita mitä niitä vasten on talletettu kultaa pankin holveihin. 1800-luvun Yhdysvalloissa ja Britanniassa pankeilla oli usein valtion myöntämä etuoikeus kieltäytyä antamasta kultaa sen omistajille, kun pankkien huijaus paljastui ja ihmiset tulivat massoina vaatimaan kultaansa takaisin. Tällä oli inflatorinen vaikutus, mikä oli syynä silloin vallinneisiin taloussykleihin. Free bankingissa pankeilla ei ollut oikeutta pidättäytyä antamasta kultaa, ja huijauksesta joutui suoraan konkurssiin. Näin kävi 1800-luvulla aina kun pankit eivät saaneet lobattua erityisoikeutta kullan pitämiseen pankkikriisin yhteydessä. 1900-luvulla kun länsimaat luopuivat kultakannasta, FRB ei kadonnut mihinkään vaan kulta korvattiin fiat-rahalla. Mielestäni Rothbard selitti FRB:n toiminnan välillä hieman oudosti, mutta vika saattoi olla itsessäni. (Nykyään FRB luo rahaa myöntämällä uusia lainoja yksityisten talletusten pohjalta.)

Suurin osa historiaosuudesta käytetään Yhdysvaltain kuvaamiseen, mutta myös Britannialle ja Skotlannille uhrataan aikaa. Aluksi Rothbard ylistää Lawrence H. Whiten artikkelia Skotlannin free banking-järjestelmästä, mutta myöhemmin lisätyssä esseessä hän haukkuu sen lyttyyn. Tämä on kirjan huono puoli, sillä Skotlanti oli kirjan ainoa esimerkki free banking-järjestelmästä, eikä se sisällä Rothbardin kritiikin jälkeen yhtään toimivaa esimerkkiä. Käsittääkseni White kirjoitti vastauksen Rothbardille, mutta onneksi lähempänäkin on ollut toimivaa free bankingiä. The Mystery of Banking muistuttaa loppujen lopuksi varsin paljon jo mainittua Mitä valtio on tehnyt rahallemme?-kirjaa. Molemmat etenevät ensin teoriasta historiaan, ja käsittelevät melko samanlaisia aiheita. Pienistä puutteista huolimatta kirja on ihan pätevä teos. Kirjoitushetkellä hinta on $18.00 Mises Instituten kaupassa, enkä löytänyt sitä suomalaisista nettikirjakaupoista. 298 sivua, arvosana 7/10.

2 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Mielestäni kaikista paras systeemi olisi, että fyysinen raha vapautettaisiin valtion monopolista. Alalle tulisi yrityksiä, jotka printtaisivat omia seteleitään pankkien ja yritysten kassatoiminnan käyttöön. Jos joku yritys kasvattaisi setelien lukumäärää kierrossa aiheuttaen inflaatiota, voisivat toimijat valita uuden setelitoimittajan.

---

Kultakanta ei toimi. Rajallinen määrä kultaa ja rajattomasti kasvava talous johtaa varmasti deflaatioon jossain vaiheessa.

Fractional reserve on ainut vaihtoehto kasvavalle talousjärjestelmälle.

Internet Mies kirjoitti...

Kultakanta ei toimi. Rajallinen määrä kultaa ja rajattomasti kasvava talous johtaa varmasti deflaatioon jossain vaiheessa.

Itse asiassa toimii. Yhdysvalloissa vallitsi parin prosentin hintadeflaatio 1800-luvun lopulla ja talouden kasvu oli voimakasta. "Deflaatio" muuttui ihmisten suussa kirosanaksi vasta 30-luvulla, kun Fedin pumppaama kupla puhkesi ja rahamäärä romahti. "Suuresta lamasta" jäi ihmisten mieleen ensimmäisenä deflaatio ja hintojen romahtaminen, mikä pyörii vieläkin traumana keskustelussa.

Yleensä hintadeflaatiota kritisoidaan kahdesta syystä, ensimmäinen on että ihmiset lopettavat kuluttamisen ja toinen että investoiminen loppuu. Kulutus todellakin olisi pienempää mitä hintainflaation alla, sillä rahan arvo ei laske enää valtion rahapainamisen seurauksena. Kuluttaminen ei kuitenkaan voi loppua, sillä loputon käteisen jemmaaminen tarkoittaisi nälkäkuolemaa. Sen sijaan ihmiset saattaisivat lykätä esim. television ostamista muutamalla kuukaudella, mutta lopulta uuden television tuoma hyöty muuttuu korkeammaksi mitä uuden television ostamisen lykkäys tuo hinnanalennusta. Investoiminenkaan ei lopu, koska rahan pitäminen patjan alla sisältää aina vaihtoehtokustannuksen investoinneista menetetystä korosta.

Pidän siis kultakanta-fiatia taloustieteellisesti parempana järjestelmänä kuin nykyistä paperi-fiatia, mutta parhaimpana pidän pelkkää legal tender-lakien poistamista. Tämän jälkeen suomalaiset voisivat käyttää vaihdon välineenä euroja, kruunuja, kultaa, hopeaa, ylämaankarjaa, omia paperirahoja tai mitä haluavatkaan.